kallistaa – Wikisanakirja (original) (raw)

Päätään kallistava kissa

kallistaa (53) (taivutus[luo])

1. kääntää kallelleen
   Hän kallisti päätään.

• IPA: /ˈkɑlːist̪ɑːˣ/
• tavutus: kal‧lis‧taa

samasta germaanisesta kannasta, kuin sanat kallas, kalteva, kaltto ja *kalsi (kallellaan, kallelleen)[1]

• kallis

• kalteva

• substantiivit: kallistus

• verbit: kallistautua, kallistella, kallistua

• kallistaa Kielitoimiston sanakirjassa

kallistaa (53) (taivutus[luo])

1. tehdä kalliimmaksi, nostaa hintaa
   Kohoava polttoaineen hinta kallistaa autoilua.

• IPA: /ˈkɑlːist̪ɑːˣ/
• tavutus: kal‧lis‧taa

sana kallis (konsonanttivartalo kallis- + pääte -taa)

• kallis

• kalteva

• verbit: kallistua

• kallistaa Kielitoimiston sanakirjassa

1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”kallistaa”.