kamiina – Wikisanakirja (original) (raw)

Kamiina

kamiina (13)

  1. pieni lämpöä varaamaton metallirakenteinen lämmityslaite, jossa poltetaan esimerkiksi puuta tai öljyä
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kamiina kamiinat
genetiivi kamiinan kamiinoidenkamiinoittenkamiinojen(kamiinain)
partitiivi kamiinaa kamiinoitakamiinoja
akkusatiivi kamiina; kamiinan kamiinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kamiinassa kamiinoissa
elatiivi kamiinasta kamiinoista
illatiivi kamiinaan kamiinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kamiinalla kamiinoilla
ablatiivi kamiinalta kamiinoilta
allatiivi kamiinalle kamiinoille
muut sijamuodot
essiivi kamiinana kamiinoina
translatiivi kamiinaksi kamiinoiksi
abessiivi kamiinatta kamiinoitta
instruktiivi kamiinoin
komitatiivi kamiinoine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kamiina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

ruotsin kamin, tanskan kamin tai saksan Kamin << latinan sanasta camīnus < muinaiskreikan sanasta κάμῑνος (kámīnos)[1]

1. pieni lämpöä varaamaton metallirakenteinen lämmityslaite

turkki: soba viro: kamin

puukamiina, öljykamiina

  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”kamiina”.