kantaa – Wikisanakirja (original) (raw)
kantaa
- yksikön partitiivimuoto sanasta kanta
Kantaa
- pitää kädessään tai muuten mukanaan samalla kun kulkee
Hän kantoi mukanaan isoa laukkua.
Huh, en jaksa kantaa tätä enää metriäkään... - (vaatteista) pitää yllään
Hän kantaa aina tyylilleen uskollisia asuja.
Hän kantoi hienosti upean iltapukunsa. - (kuvaannollisesti) pitää yllä jotain tunnetta tms.
Älä kanna huolta. - kannattaa, kestää
Jää kantaa jo auton. - ulottua tietyn matkan
Heitto kantoi 79 metriä.
Ääni kantaa kauas.
Salaman valo kantoi 7 kilometrin säteelle. - periä maksuja tai veroja
Eteläinen tullipiiri kantoi viime vuonna veroja ja maksuja lähes 6,5 miljardia euroa. - (eläimen raskaudesta) olla tiineenä; olla raskaana
Norsu kantaa 22 kuukautta.
Ihminen kantaa yhdeksän kuukautta. - (oikeustiede) toimia kantajana, ajaa oikeudessa kannetta
Yhdistys voi saavuttaa nimiinsä oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä kantaa ja vastata.
- IPA: /ˈkɑnt̪ɑːˣ/
- tavutus: kan‧taa
2. pitää yllä jotain tunnetta tms.
(arkikieli) roudata
adjektiivit: kantava
adverbit: kantaen
substantiivit: kanne, kannike, kannin, kannu, kannus, kantaja, kantama, kantaminen, kantamus, kanto
verbit: kannatella, kannattaa, kannatuttaa, kanneksia, kannella, kanniskella, kantautua
kantaa Kielitoimiston sanakirjassa
kantaa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Artikkeli 3639 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa