kapina – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

kapina (12)

  1. nousu jotakin järjestelmää tai sen johtoa vastaan, joskus aseellinen tai väkivaltainen
  2. kansannousu
  3. (harvinainen) kapiseminen
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kapina kapinat
genetiivi kapinan kapinoidenkapinoitten(kapinain)
partitiivi kapinaa kapinoita
akkusatiivi kapina; kapinan kapinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kapinassa kapinoissa
elatiivi kapinasta kapinoista
illatiivi kapinaan kapinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kapinalla kapinoilla
ablatiivi kapinalta kapinoilta
allatiivi kapinalle kapinoille
muut sijamuodot
essiivi kapinana kapinoina
translatiivi kapinaksi kapinoiksi
abessiivi kapinatta kapinoitta
instruktiivi – kapinoin
komitatiivi – kapinoine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kapina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

alkuaan deskriptiivinen, kapisemisesta kuuluvaa ääntä tai liikettä kuvaava sana; verbi kapista (vartaloaines kapi-) + johdin -na, vrt. kopina[1]

1. nousu jotakin järjestelmää tai sen johtoa vastaan

bulgaria: бунт m. englanti: rebellion, insurrection, (merellä) mutiny espanja: rebelión, (merellä) motín hollanti: opstand m. italia: ribellione f. portugali: rebelião f., motim m. ranska: rébellion f., révolte f., insurrection f., (merellä) mutinerie f. saksa: Aufstand m., Aufruhr m. tšekki: povstání, rebelie, revolta, (erit. laivassa) vzpoura turkki: kalkışma venäjä: восстание, бунт, (merellä) мятеж viro: mäss

kapinahenki,kapinaliike,kapinalippu,kapinamieli,kapinayritys,punakapina,torpparikapina,vankilakapina

kapina

  1. yksikön essiivimuoto sanasta kapi

  2. ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 240 nA-teonnimet: yleensä deskriptiivisiä