kara – Wikisanakirja (original) (raw)
kara (9)
- omenan tai muun hedelmän kara eli siemenkota, joka jää jäljelle kun hedelmä syödään
- lastuavan työstökoneen pääakseli, johon kiinnitetään terä tai työstettävä kappale ks. porankara, sorvinkara
Hiomakoneen laikka pyörii karaan kiinnitettynä.
Sorvin karaan kiinnitetään työstettävä kappale istukan välityksellä. - biljardipelin muunnelma, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä karamboli
- pisteen tuottava lyönti em. biljardipelissä
- IPA: /ˈkɑrɑ/
- tavutus: ka‧ra
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kara | karat |
| genetiivi | karan | karojen(karain) |
| partitiivi | karaa | karoja |
| akkusatiivi | kara; karan | karat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karassa | karoissa |
| elatiivi | karasta | karoista |
| illatiivi | karaan | karoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karalla | karoilla |
| ablatiivi | karalta | karoilta |
| allatiivi | karalle | karoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karana | karoina |
| translatiivi | karaksi | karoiksi |
| abessiivi | karatta | karoitta |
| instruktiivi | – | karoin |
| komitatiivi | – | karoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
karamurskain,karapuu,karapylkkä,karapöytä,lukonkara,omenankara,porankara,sorvinkara,venttiilinkara
- kara Kielitoimiston sanakirjassa
kara (9)
itämerensuomalainen, onomatopoeettinen sana[1]
kara
kara
- rōmaji-transkriptio sanasta から
kara
kara
- yksikön genetiivimuoto sanasta kar
kara
- yksikön 3. persoonan preesens verbistä karati
kara f.
- rangaistus
Kara śmierci – kuolemanrangaistus
kara
kara -sı
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 37. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-013-X.