kari – Wikisanakirja (original) (raw)

Kari [1]

kari (5)

  1. vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko
    Ajoimme karille.
  2. pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
  3. (kuvaannollisesti, sanonnassa ”ajaa karille”) ongelma tai epäonnistuminen
    Neuvottelut ajoivat karille.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kari karit
genetiivi karin karien(karein)
partitiivi karia kareja
akkusatiivi kari; karin karit
sisäpaikallissijat
inessiivi karissa kareissa
elatiivi karista kareista
illatiivi kariin kareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karilla kareilla
ablatiivi karilta kareilta
allatiivi karille kareille
muut sijamuodot
essiivi karina kareina
translatiivi kariksi kareiksi
abessiivi karitta kareitta
instruktiivi karein
komitatiivi kareine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo -

vanha germaaninen laina[1]

2. pieni saari

englanti: skerry ranska: récif m. ruotsi: skär, klippa saksa: Schäre f. turkki: adacık ukraina: шхера f. venäjä: шхера f. viro: skäär, kaljulaid, rahu

karikukko,karilleajo,salakari

arki, raki

kari, kaksipaikkainen verbi

  1. kiertää ympäri, pyörittää

ei käytetä yksinään vaan ainoastaan osana muita sanoja

kari, yksipaikkainen verbi

  1. (aaveesta, hirviöstä) kierrellä ympäriinsä, kuljeksia ympäriinsä, maleksia ympäriinsä

kari (gen. karja, part. karja)

  1. karja
  2. lauma; parvi

Näytä/piilota taivutustaulukko

yksikkö monikko
nominatiivi kari karjad
genetiivi karja karjade
partitiivi karja karjukarjasid
illatiivi karjakarjasse karjadessekarjusse
inessiivi karjas karjadeskarjus
elatiivi karjast karjadestkarjust
allatiivi karjale karjadelekarjule
adessiivi karjal karjadelkarjul
ablatiivi karjalt karjadeltkarjult
translatiivi karjaks karjadekskarjuks
terminatiivi karjani karjadeni
essiivi karjana karjadena
abessiivi karjata karjadeta
komitatiivi karjaga karjadega

kari (gen. kari, part. kari)

  1. kari
    veealused karid – vedenalaiset karit
    laev on karil – laiva on karilla

Näytä/piilota taivutustaulukko

yksikkö monikko
nominatiivi kari karid
genetiivi kari karide
partitiivi kari karisid
illatiivi karisse karidesse
inessiivi karis karides
elatiivi karist karidest
allatiivi karile karidele
adessiivi karil karidel
ablatiivi karilt karidelt
translatiivi kariks karideks
terminatiivi karini karideni
essiivi karina karidena
abessiivi karita karideta
komitatiivi kariga karidega

kari (gen. kari, part. kari)

  1. kuri, komento
    kõva kari – kova / ankara komento

Näytä/piilota taivutustaulukko

yksikkö monikko
nominatiivi kari karid
genetiivi kari karide
partitiivi kari karisid
illatiivi karisse karidesse
inessiivi karis karides
elatiivi karist karidest
allatiivi karile karidele
adessiivi karil karidel
ablatiivi karilt karidelt
translatiivi kariks karideks
terminatiivi karini karideni
essiivi karina karidena
abessiivi karita karideta
komitatiivi kariga karidega
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.