kaula – Wikisanakirja (original) (raw)
Kaula [1]
Kitaran kaula [2]
Pullojen kauloja [2]
kaula (9)
- ruumiinosa pään ja vartalon välillä
- jonkin kapea osa
pullonkaula, kohdunkaula
Kitaran kaula kiinnitetään runkoon jyrsittyyn koloon ruuveilla. - etäisyys, etumatka
Johdossa ollut urheilija kasvatti kaulaa kilpailijoihinsa.
- IPA: /ˈkɑu̯lɑ/
- tavutus: kau‧la
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | kaula | kaulat | |
| genetiivi | kaulan | kaulojen(kaulain) | |
| partitiivi | kaulaa | kauloja | |
| akkusatiivi | kaula; kaulan | kaulat | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | kaulassa | kauloissa | |
| elatiivi | kaulasta | kauloista | |
| illatiivi | kaulaan | kauloihin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | kaulalla | kauloilla | |
| ablatiivi | kaulalta | kauloilta | |
| allatiivi | kaulalle | kauloille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | kaulana | kauloina | |
| translatiivi | kaulaksi | kauloiksi | |
| abessiivi | kaulatta | kauloitta | |
| instruktiivi | – | kauloin | |
| komitatiivi | – | kauloine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | kaula- | ||
| heikko vartalo | - | ||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo | - |
balttilainen laina (n. 2000–3000 vuotta sitten)[1]
2. jonkin kapea osa
| englanti: neck italia: collo m. (pullon) | ukraina: шийка f. |
|---|
adverbit: kaulakkain, kaulatuksin, kaulatusten
hampaankaula,juurikaula,kanankaula,kaula-aukko,kaulahermo,kaulahihna,kaulahuivi,kaulakello,kaulaketju,kaulakipu,kaulakoru,kaulaliina,kaulamikrofoni,kaulanauha,kaulanikama,kaulapanta,kaulaparta,kaularanka,kaularauhanen,kaularauta,kaulariipus,kaulasuoni,kaulavaltimo,kenokaula,kierokaula,kiertokaula,kohdunkaula,käsikaulaa,käärmekaula,pullonkaula
kaula
↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)