kaveri – Wikisanakirja (original) (raw)

kaveri

1. puhuttelu miespuolisen us. vieraan henkilön huomion kiinnittämiseksi
   Hei, kaveri! Kuinka pääsee assalle?
   Kaveri, vippaa vitonen!

kaveri (6)

1. Ihminen kenen kanssa olet tekemisissä ilman yhtä tiettyä muuttujaa kuten: työpaikkaa, harrastusta tai yhteistä kaveria
   Olen saanut jo paljon kavereita.
   Hän on paras kaverini.
   Lapsi tarvitsee kavereita.
2. (arkikieltä) mies; heppu, veikko, tyyppi, äijä (nuorisoslangia), kundi
   Kuka tuo kaveri on?
   Hän on erittäin fiksu kaveri.
   Kaveri leveilee autollaan.
3. (murteellinen) seurustelukumppani, etenkin poikaystävä
   Ei me enää olla yhdessä. Mulla on jo uus kaveri.
4. (urheiluslangia) vastustaja; vastustava joukkue
   Kaveri oli parempi.
   Kaveri pelasi paremmin.
   Kaverin puolustuspeli oli tiivistä.

• IPA: /ˈkɑʋeri/, [ˈkɑ̝ʋe̞ri]
• tavutus: ka‧ve‧ri

• (merkitykseen ystävä) Sana kaveri ei ole yhtä "syvällinen" kuin ystävä: ihmisellä voi olla sydänystävä, mutta ei *sydänkaveria; miehellä voidaan sanoa olevan paljon hyviä kavereita, muttei yhtään todellista ystävää; naisilla usein päinvastoin jne.

• Sanan alkuperästä on kolme teoriaa: Se on joko

  1. kontaminaatio, sulauma sanoista kamraatti ja toveri,
  2. laina jiddišin sanasta חבֿר (khaver), joka puolestaan on suoralaina hepreasta tai
  3. laina slaavilaisesta sanasta говорить (govorit, ’puhua’), josta olisi ensin muodostettu slangiverbi kaveerata ja tästä substantiivi kaveri, ’puhekumppani’.

1. ystävä

• kaveerata

• kaverukset

• (vanhahtava) kamraatti

• (puhekielisiä) kamu, frendi

armeijakaveri,huippukaveri,kalakaveri,karvakaveri,kaverikoira,kaverisektori,kirjekaveri,koulukaveri,kundikaveri,kämppäkaveri,leikkikaveri,opiskelukaveri,panokaveri,petikaveri,poikakaveri,puhekaveri,ruotukaveri,ryyppykaveri,soittokaveri,tupakaveri,työkaveri

• kaveri Kielitoimiston sanakirjassa
• kaveri Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 332, 4001 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa