keittää – Wikisanakirja (original) (raw)
keittää (53-C) (taivutus[luo])
- kuumentaa nestettä kiehumispisteen yli; valmistaa tai käsitellä keittoastiassa nestettä sellaisenaan tai lisätyssä nesteessä; myös uuttaa kiehuvalla tai kuumennetulla vedellä
keittää perunat
keittää sellua
keittää kahvit
keittää kokoon – keittää jotain kunnes nestettä on haihtunut
Toista se oli ennen kun piti keittää pyykit ja pestä käsin. - (tekniikka, arkikieltä) ylikuumentua, jolloin jäähdytinneste alkaa kiehua
Moottori alkoi keittää. - (puhekieltä, kuvaannollisesti) mennä hermot
Alkaa kohta keittää tämän touhotuksen kanssa!
- IPA: /ˈkei̯t̪ːæːˣ/
- tavutus: keit‧tää
todennäköisesti samasta ikivanhasta vartalosta kuin sana kiehua[1]
1. valmistaa kuumassa nesteessä
| englanti: boil (vettä, kananmunia, perunoita yms.), cook (ruokaa), brew (kahvia tai teetä) espanja: hervir esperanto: kuiri ido: boliigar puola: gotować ranska: faire bouillir (vettä), cuire (ruokaa), cuisiner (ruokaa), préparer, faire infuser (teetä) | ruotsi: sjuda, (kahvista) brygga saksa: sieden tšekki: vařit unkari: főz, forral venäjä: варить, (kypsäksi) доварить, (jossakin) сварить viro: keetma |
|---|
substantiivit: keitin, keitos, keittiö, keitto, keittäjä, keittämö
keittää Kielitoimiston sanakirjassa
keittää Suomen murteiden sanakirjassa
keittää Suomen etymologisessa sanakirjassa
Artikkelit 692, 3607 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana kiehua.