kelvoton – Wikisanakirja (original) (raw)

kelvoton (34-C) (komparatiivi kelvottomampi, superlatiivi kelvottomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka tai mikä ei kelpaa johonkin; epäkelpo
2. (halventava) huono tai epärehellinen ihminen
   Se kelvoton vävypoikani on taas työttömänä!

• IPA: /ˈkelʋot̪on/

• tavutus: kel‧vo‧ton

• substantiivi kelpo (heikko vokaalivartalo kelvo-) + johdin -ton

• soveltumaton

• epäkelpo

• soveltuva

• kelpo, kelpoinen, kelvollinen

• adverbit: kelvottomasti

• substantiivit: kelvottomuus

• elinkelvoton, kulkukelvoton, käyttökelvoton, syömäkelvoton, uintikelvoton

• kelvoton Kielitoimiston sanakirjassa

• Artikkelit 583, 738, 1119 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa