kide – Wikisanakirja (original) (raw)
[1] Vuorikiteitä
- (kristallografia) säännöllisen muotoinen, tasopintojen rajoittama kappale, joka syntyy spontaanisti kiteytymällä
- (ilmatiede, murteellinen) lumikide, lumihiutale
- (ilmatiede, murteellinen) jääriite
- IPA: /ˈkideˣ/
- tavutus: ki‧de
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kide | kiteet |
| genetiivi | kiteen | kiteidenkiteitten |
| partitiivi | kidettä | kiteitä |
| akkusatiivi | kide; kiteen | kiteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiteessä | kiteissä |
| elatiivi | kiteestä | kiteistä |
| illatiivi | kiteeseen | kiteisiinkiteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiteellä | kiteillä |
| ablatiivi | kiteeltä | kiteiltä |
| allatiivi | kiteelle | kiteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiteenä | kiteinä |
| translatiivi | kiteeksi | kiteiksi |
| abessiivi | kiteettä | kiteittä |
| instruktiivi | – | kitein |
| komitatiivi | – | kiteine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kitee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | kidet- |
jääkide,kaksoiskide,kaksoskide,kidehila,kidejauhe,kidekemia,kidemuoto,kideoppi,kideoptiikka,kidepinta,kiderakenne,kideryhmä,kidesokeri,kidetiede,kidevesi,kvartsikide,lumikide,nestekide,vuorikide
- kide Kielitoimiston sanakirjassa