kihara – Wikisanakirja (original) (raw)
Kiharat hiukset
kihara (10) (komparatiivi kiharampi, superlatiivi kiharin) (taivutus[luo])
- kiharainen
Monilla on lapsena kiharat hiukset.
IPA: /ˈkihɑrɑ/
tavutus: ki‧ha‧ra
substantiivit: kiharuus
verbit: kihartaa
kihara Kielitoimiston sanakirjassa
Kihara otsalla
kihara (11)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihara | kiharat |
| genetiivi | kiharan | kiharienkiharoidenkiharoitten(kiharojen)(kiharain) |
| partitiivi | kiharaa | kihariakiharoita(kiharoja) |
| akkusatiivi | kihara; kiharan | kiharat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiharassa | kiharoissakiharissa |
| elatiivi | kiharasta | kiharoistakiharista |
| illatiivi | kiharaan | kiharoihinkihariin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiharalla | kiharoillakiharilla |
| ablatiivi | kiharalta | kiharoiltakiharilta |
| allatiivi | kiharalle | kiharoillekiharille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiharana | kiharoinakiharina |
| translatiivi | kiharaksi | kiharoiksikihariksi |
| abessiivi | kiharatta | kiharoittakiharitta |
| instruktiivi | – | kiharoinkiharin |
| komitatiivi | – | kiharine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kihara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
1. luonnostaan tai kampaajan toimenpitein loivasti tai voimakkaasti taipunut hiusten muoto
| englanti: curl |
|---|
adjektiivit: kiharainen
kiharapää, kiharatukka, luonnonkihara, nimismiehenkihara, otsakihara, sormikihara
kihara Kielitoimiston sanakirjassa