kiihko – Wikisanakirja (original) (raw)
kiihko (1)
- kiihkeä, palavan raju tunne t. halu, kiihtymystila; äärimmäinen, kiihkeä aate t. mielipide
Isänmaallinen kiihko yltyi yltymistään.
Saarnamiehen silmät paloivat ja hän huohotti kiihkosta saarnatessaan yhtä kiihkoissaan olevalle seurakunnalleen.
- IPA: /ˈkiːhko/
- tavutus: kiih‧ko
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiihko | kiihkot |
| genetiivi | kiihkon | kiihkojen |
| partitiivi | kiihkoa | kiihkoja |
| akkusatiivi | kiihko; kiihkon | kiihkot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiihkossa | kiihkoissa |
| elatiivi | kiihkosta | kiihkoista |
| illatiivi | kiihkoon | kiihkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiihkolla | kiihkoilla |
| ablatiivi | kiihkolta | kiihkoilta |
| allatiivi | kiihkolle | kiihkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiihkona | kiihkoina |
| translatiivi | kiihkoksi | kiihkoiksi |
| abessiivi | kiihkotta | kiihkoitta |
| instruktiivi | – | kiihkoin |
| komitatiivi | – | kiihkoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiihko- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
huvittelukiihko,kansalliskiihko,lukemiskiihko,metsästyskiihko,naimakiihko,pelikiihko,puoluekiihko,sotakiihko,uskonkiihko
- kiihko Kielitoimiston sanakirjassa