kiikku – Wikisanakirja (original) (raw)
RS-kiikku [2]. S-tulo asettaa kiikun lähdön (Q) 1:ksi, R-tulo nollaa sen.
- keinu
- (digitaalitekniikka) komponentti, joka säilyttää sille asetetun loogisen tilan, eli muistaa yhden bitin
- IPA: /ˈkiːk.ku/
- tavutus: kiik‧ku
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiikku | kiikut |
| genetiivi | kiikun | kiikkujen |
| partitiivi | kiikkua | kiikkuja |
| akkusatiivi | kiikku; kiikun | kiikut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiikussa | kiikuissa |
| elatiivi | kiikusta | kiikuista |
| illatiivi | kiikkuun | kiikkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiikulla | kiikuilla |
| ablatiivi | kiikulta | kiikuilta |
| allatiivi | kiikulle | kiikuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiikkuna | kiikkuina |
| translatiivi | kiikuksi | kiikuiksi |
| abessiivi | kiikutta | kiikuitta |
| instruktiivi | – | kiikuin |
| komitatiivi | – | kiikkuine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kiiku- | |
| vahva vartalo | kiikku- | |
| konsonantti- vartalo | - |
hirsikiikku,hyppykiikku,kaulakiikku,kiikkuhevonen,kiikkulaulu,kiikkulauta,kiikkurekki,kiikkustuoli,kiikkutuoli
- kiikku Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4002 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa