kipeä – Wikisanakirja (original) (raw)

kipeä (15) (komparatiivi kipeämpi, superlatiivi kipein) (taivutus[luo])

1. sairas; kivusta kärsivä
2. kosketukselle arka, hellä
3. kivulias
4. (kuvaannollisesti) henkisesti vaikea käsiteltäväksi; arkaluonteinen
5. (arkikieltä, halventava) mielenvikainen, hullu

• IPA: /ˈkipeæ/

• tavutus: ki‧pe‧ä

• ruotsi: öm, smärtsam, ond

• adverbit: kipeästi

• substantiivit: kipeys

• verbit: kipeyttää, kipeytyä

hellyydenkipeä,huomionkipeä,kunniankipeä,lemmenkipeä,makeankipeä,merikipeä,miehenkipeä,mustankipeä,seurankipeä,tittelinkipeä

• terve, kivuton

• kipeä Kielitoimiston sanakirjassa

• Artikkelit 365, 3335 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa