kiusata – Wikisanakirja (original) (raw)

kiusata (73) (taivutus[luo])

1. olla ilkeä toiselle, esim. nimitellä tai satuttaa fyysisesti
   Pekka, ei saa kiusata Maijaa!
2. vaivata mieltä, saada epäröimään
   Asia kiusasi häntä pitkän aikaa.

• IPA: /ˈkiu̯sɑt̪ɑˣ/
• tavutus: kiu‧sa‧ta

germaaninen laina, vrt. gootin 𐌺𐌹𐌿𐍃𐌰𐌽[1]

1. olla ilkeä toiselle, esim. nimitellä tai satuttaa fyysisesti

• kiusa, kiusattu, kiusaus

• syrjiä

• simputtaa

• substantiivit: kiusaaja

• verbit: kiusoitella

• koulukiusattu, työpaikkakiusattu

• kiusata Kielitoimiston sanakirjassa

• kiusata Suomen etymologisessa sanakirjassa

• Artikkelit 487, 694 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”kiusa”.