kiva – Wikisanakirja (original) (raw)

kiva (9) (komparatiivi kivempi tai kivampi, superlatiivi kivin tai kivoin) (taivutus)[1]

1. miellyttävä, mukava, hauska, hyvännäköinen
   Olen tutustunut moniin kivoihin ihmisiin tänä kesänä.
   Lapsena oli aina kiva mennä Linnanmäelle.
   kivan näköinen
   Meillä oli tosi kivaa.
   Kivat kengät!

• IPA: /ˈkiʋɑ/, [ˈk̟iʋɑ]
• tavutus: ki‧va

Epävarma alkuperä:

• mahdollisesti liittyy paikkanimiin, joissa sen merkitys on ”kova” ja jolloin se voisi olla kova-adjektiivista erkautunut variantti

• mahdollisesti liittyy sanaan ”kiivas”[2]

• kivat sulle

• kliffa

• adverbit: kivasti

• kimppakiva

kiva (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. (suomenruotsia) kiva (komparatiivi kivogare, superlatiivi kivogast)

• suomen kiva

• kivat sulle

• kul

kiva (1)

1. riidellä

2. ↑ ”kiva”. Kielitoimiston sanakirja. 2014. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433, ISSN 2323-3370. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu.

3. ↑ Kiva on kiva sana, Kielikello 1/1990