koputus – Wikisanakirja (original) (raw)
koputus (39)
- koputtamisen toteutus ja siitä syntyvä ääni
Ovelta kuului koputusta. - puhelimessa äänimerkki, joka ilmoittaa puhelun aikana toisen puhelun tulosta; tämän toiminnan tuottama palvelu
Tämä puhelin tukee monia toimintoja, kuten koputusta, soitonsiirtoa ja neuvottelupuheluita.
- IPA: /ˈkoput̪us/
- tavutus: ko‧pu‧tus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koputus | koputukset |
| genetiivi | koputuksen | koputustenkoputuksien |
| partitiivi | koputusta | koputuksia |
| akkusatiivi | koputus; koputuksen | koputukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koputuksessa | koputuksissa |
| elatiivi | koputuksesta | koputuksista |
| illatiivi | koputukseen | koputuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koputuksella | koputuksilla |
| ablatiivi | koputukselta | koputuksilta |
| allatiivi | koputukselle | koputuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koputuksena | koputuksina |
| translatiivi | koputukseksi | koputuksiksi |
| abessiivi | koputuksetta | koputuksitta |
| instruktiivi | – | koputuksin |
| komitatiivi | – | koputuksine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koputukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | koputus- |
verbi koputtaa (heikko vokaalivartalo koputa-) + johdin -us
1. koputtamisen toteutus ja siitä syntyvä ääni
2. puhelimen äänimerkki, palvelu
- koputus Kielitoimiston sanakirjassa