korvata – Wikisanakirja (original) (raw)

korvata (73) (taivutus[luo])

1. täyttää jollain jonkin toisen paikka tai tarkoitus
   Tuotteen hintaa voidaan laskea korvaamalla kalliita osia halvemmilla osilla.
   Kasvissyöjät usein korvaavat lihan soijalla.
2. hyvittää aiheutunut vahinko; palauttaa maksu jstk, kompensoida
   Käräjäoikeus määräsi korvattavaksi 5 000 euron oikeudenkäyntikulut.
3. suorittaa korvaus, maksaa jstk
   Työni korvattiin hyvin.

• IPA: /ˈkorʋɑt̪ɑˣ/
• tavutus: kor‧va‧ta

sanan korva vartalosta korva- ja suffiksista -ta. _Korva_-sana merkitsee murteissa mm. ’vierusta, reunaa’. 1800-luvulla _korvata_-sanalla oli myös merkitys ’asettaa rinnakkain, vertailla’. ’Hyvittämisen’ merkityksessä sana on ensin mainittu vuoden 1777 almanakassa.[1]

• substantiivit: korvaaja, korvaaminen, korvaus

• verbit: korvaantua, korvautua

• korvata Kielitoimiston sanakirjassa

1. ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.