kouru – Wikisanakirja (original) (raw)
kouru (1)
- pitkänomainen, kovera väylä tai kuilu
Pallo vierii kourussa.
Nosta sanomalehti kourusta.
- IPA: /ˈkou̯ru/
- tavutus: kou‧ru
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kouru | kourut |
| genetiivi | kourun | kourujen |
| partitiivi | kourua | kouruja |
| akkusatiivi | kouru; kourun | kourut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kourussa | kouruissa |
| elatiivi | kourusta | kouruista |
| illatiivi | kouruun | kouruihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kourulla | kouruilla |
| ablatiivi | kourulta | kouruilta |
| allatiivi | kourulle | kouruille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kouruna | kouruina |
| translatiivi | kouruksi | kouruiksi |
| abessiivi | kourutta | kouruitta |
| instruktiivi | – | kouruin |
| komitatiivi | – | kouruine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kouru- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |