kraana – Wikisanakirja (original) (raw)
kraana (9)
- (arkikieltä) vesihana
- (arkikieltä) nostokurki
- IPA: /ˈkrɑːnɑ/
- tavutus: kraa‧na
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kraana | kraanat |
| genetiivi | kraanan | kraanojen(kraanain) |
| partitiivi | kraanaa | kraanoja |
| akkusatiivi | kraana; kraanan | kraanat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kraanassa | kraanoissa |
| elatiivi | kraanasta | kraanoista |
| illatiivi | kraanaan | kraanoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kraanalla | kraanoilla |
| ablatiivi | kraanalta | kraanoilta |
| allatiivi | kraanalle | kraanoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kraanana | kraanoina |
| translatiivi | kraanaksi | kraanoiksi |
| abessiivi | kraanatta | kraanoitta |
| instruktiivi | – | kraanoin |
| komitatiivi | – | kraanoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kraana- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
Sanan kumpikin merkitys on lainaa ruotsin _kran_-sanasta, joka on lainaa alasaksasta, johon perustuu myös nykysaksan kurkea merkitsevä sana Kranich (nostokurki Kran) ja alasaksan Kraan. Merkitys on laajentunut tarkoittamaan vesihanaa ja nostokurkea, koska niiden ulkomuoto muistuttaa kurkea. Linnun saksankielinen nimi Kranich pohjautuu kurjen ääntelyyn.[1] Ensimmäinen suomenkielinen kirjallinen maininta sanasta merkityksessä hana on vuodelta 1637 Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa Lexicon Latino-Scondicum.[2]
- kraana Kielitoimiston sanakirjassa
kraana (gen kraana, part kraanat)
vesihana on kraan
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 489. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 113. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.