kuilu – Wikisanakirja (original) (raw)
Kuilu
kuilu (1)
- pystysuora ainakin parilta taholta rajattu rakenne tai pystyseinäinen syvä luonnonmuodostuma, johon voi pudota (myös kuvaannollisesti)
- IPA: /ˈkui̯lu/
- tavutus: kui‧lu
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuilu | kuilut |
| genetiivi | kuilun | kuilujen |
| partitiivi | kuilua | kuiluja |
| akkusatiivi | kuilu; kuilun | kuilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuilussa | kuiluissa |
| elatiivi | kuilusta | kuiluista |
| illatiivi | kuiluun | kuiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuilulla | kuiluilla |
| ablatiivi | kuilulta | kuiluilta |
| allatiivi | kuilulle | kuiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuiluna | kuiluina |
| translatiivi | kuiluksi | kuiluiksi |
| abessiivi | kuilutta | kuiluitta |
| instruktiivi | – | kuiluin |
| komitatiivi | – | kuiluine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
vanha germaaninen laina[1]
1. pystysuora ainakin parilta taholta rajattu rakenne tai pystyseinäinen syvä luonnonmuodostuma
| unkari: akna |
|---|
elintasokuilu,hissikuilu,jätekuilu,kaivoskuilu,kuilu-uuni,pommikuilu,roskakuilu,tuotantokuilu,valokuilu
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.