kuin – Wikisanakirja (original) (raw)

kuin

1. (puhekieltä) kuinka
   Kuin kauan siihen menee?
2. (puhekieltä) kuinka niin? miksi kysyt tätä/tuota/sitä?
   Oletkos käynyt tänään kotona? – En. Kuin?

• IPA: /ˈkui̯n/
• tavutus: kuin
• kui
• kuin Kielitoimiston sanakirjassa

kuin

1. (vertailukonjunktio) komparatiivisessa vertailurakenteessa vertailtavaa kohdetta edeltävä sana
   suurempi kuin kerrostalo
2. käytetään myös vertauskuvassa kuvailtaessa vertauksellisesti
   laulaa kuin ruisrääkkä
3. (alistuskonjunktio) esiintyy usein ikään_-sanan kanssa; sillä tavalla, että voisi luulla, että (ilmaisee päälauseen tapahtuman olevan teeskentelyä, jolla luodaan harhakuva sivulauseen tapahtumasta)
   Hän oli (ikään_), kuin ei olisi huomannut mitään.

Sana on _ku_-pronominivartalon monikon instruktiivi. Sana on kehittynyt adverbista konjunktioksi.[1]

Vastineita sukukielissä: karjalan ku ja kui ’kuinka; kun, kuin’, lyydin ku ja kui ’kun, kuin, jos, koska; kuinka’, vepsän ku ja kui ja viron kui ’kuinka; kun, kuin, koska, jos’.[2]

Kuin sanasta on kehittynyt sana kun ja näiden välinen ero on keinotekoinen[3].

3. ilmaisee päälauseen tapahtuman olevan teeskentelyä, jolla luodaan harhakuva sivulauseen tapahtumasta

| englanti: as if italia: come ranska: comme si | | ruotsi: som om saksa: als ob (+ sivul. sanajärj.), als wenn (+ sivul. sanajärj.), als (+ käänt. sanajärj.) | | -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- | | --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- |

• niin kuin, ennen kuin, ennenkuin
• (murteellinen) ko
• (vanhahtava) kuni
• kuin vettä vaan - helposti

kuin

1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta kuu

2. ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.

3. ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 76

4. ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 78