kuja – Wikisanakirja (original) (raw)
Kuja [2]
kuja (10)
- pieni, yleensä talojen tai puuston reunustama tie tai polku
Talolle vei koivujen reunustama kuja. - kapea, rakennusten reunustama katu
Kiertelemme Medinan kapeilla, sokkeloisilla kujilla.
- IPA: /ˈkujɑ/, [ˈkʷujɑ̝]
- tavutus: ku‧ja
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuja | kujat |
| genetiivi | kujan | kujien(kujain) |
| partitiivi | kujaa | kujia |
| akkusatiivi | kuja; kujan | kujat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kujassa | kujissa |
| elatiivi | kujasta | kujista |
| illatiivi | kujaan | kujiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kujalla | kujilla |
| ablatiivi | kujalta | kujilta |
| allatiivi | kujalle | kujille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kujana | kujina |
| translatiivi | kujaksi | kujiksi |
| abessiivi | kujatta | kujitta |
| instruktiivi | – | kujin |
| komitatiivi | – | kujine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
vanha germaaninen laina[1]
1. pieni, yleensä talojen tai puuston reunustama tie tai polku
| englanti: alley | italia: viottolo m. |
|---|
kauppakuja,koivukuja,kujanjuoksu,kujatanssi,kunniakuja,lehmuskuja,nauhakuja,palokuja,poppelikuja,puistokuja,puukuja,sivukuja,umpikuja
| yksikkö | monikko | |
|---|---|---|
| nominatiivi | kȕja | kȕje |
| genetiivi | kȕjē | kȗjā |
| datiivi-lokatiivi | kȕji | kȕjama |
| akkusatiivi | kȕju | kȕje |
| vokatiivi | kȕjo | kȕje |
| instrumentaali | kȕjōm | kȕjama |
kȕja f.
- narttu (naaraspuolinen koira)
- (halventava) naisesta, voidaan kääntää huora
kujo jebena! – vitun huora!
krepaj kujo! – kuole huora!
sestra ti je kuja – siskosi on huora
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.