kunnon – Wikisanakirja (original) (raw)

Siirry sisältöön

• Johdanto
• 1 Suomi
  • 1.1 Adjektiivi
    * 1.1.1 Ääntäminen
    * 1.1.2 Aiheesta muualla
  • 1.2 Substantiivi

kunnon

1. (taipumaton kehusana, joka esiintyy vain attribuuttina)
   Hän on kunnon mies.
   He olivat kunnon sotilaita.
   Ota kunnon annos kerralla!

• IPA: /ˈkunːon/
• tavutus: kun‧non
• kunnon Kielitoimiston sanakirjassa

kunnon

1. (taivutusmuoto) genetiivi sanasta kunto

Luokat:

• Suomen sanat
• Suomen kielen adjektiivit
• Suomen kielen käänteissanakirja
• Suomen kielen kaksitavuiset sanat
• Suomen substantiivien taivutusmuodot
• Suomen kielen homonyymit