kusettaa – Wikisanakirja (original) (raw)

kusettaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (alatyyliä, arkikieltä) tuntea virtsaamisen tarvetta
   Voi että kun mua kusettaa. Mistä löytyis vessa?
2. (alatyyliä, arkikieltä) viedä lemmikki ulos, jotta se voi virtsata; käyttää
   Kusetin koiraa ulkona.
3. (alatyyliä, arkikieltä) huijata jotakuta
   Se autotrokari kusetti siinä kaupassa Mattia oikein kunnolla.

• IPA: /ˈkuset̪ːɑːˣ/

• tavutus: ku‧set‧taa

• verbi kusta (vokaalivartalo kuse- + pääte -ttaa)

• kusi

• kusta

• substantiivit: kusettaja, kusettaminen, kusetus

• kusettaa Kielitoimiston sanakirjassa