kusi – Wikisanakirja (original) (raw)
kusi (24)
- (alatyyliä) virtsa
- IPA: /ˈkusi/, [ˈkʷusi]
- tavutus: ku‧si
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kusi | kuset |
| genetiivi | kusen | kusienkusten |
| partitiivi | kusta | kusia |
| akkusatiivi | kusi; kusen | kuset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kusessa | kusissa |
| elatiivi | kusesta | kusista |
| illatiivi | kuseen | kusiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kusella | kusilla |
| ablatiivi | kuselta | kusilta |
| allatiivi | kuselle | kusille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kusena(kusna) | kusina |
| translatiivi | kuseksi | kusiksi |
| abessiivi | kusetta | kusitta |
| instruktiivi | – | kusin |
| komitatiivi | – | kusine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | kus- |
- ilmeisesti ikivanha suomalaisugrilainen sana, ainakin kantasuomen vanhinta sanastoa; vielä 1800-luvulla sana oli tyyliltään neutraali ja yleiskielen lisäksi käytössä muun muassa lääketieteessä, mutta on sittemmin muuttunut alatyyliseksi, minkä takia sen on yleiskielessä enimmäkseen korvannut sana virtsa.
1. virtsa
| arabia: شخاخ (shokhākh), بول (būl) englanti: piss espanja: meada f., pis m. hollanti: pis iiri: mún italia: piscio m., piscia f. japani: 小便 (shōben) kiina: 小便 (xiǎobiàn) korea: 오줌 (ojum), 小便 (sobyeon) kurdi: mîz liivi: kuž | makedonia: мочка (móčka) persia: شاش (shash) pohjoissaame: gožža, gužža portugali: mijo m. puola: siki mon. ranska: pisse f., (olla kusessa) être dans la merde ruotsi: piss n saksa: Pisse f. tanska: pis venäjä: моча, ссаки (ssáki) mon., сцаки (stsáki) mon. viro: kusi |
|---|
adjektiivit: kusinen
substantiivit: kusiainen
kusiaivo, kusihätä, kusilaari, kusiluistin, kusimulkku, kusimutteri, kusipaska, kusiputka, kusipää, kusirakko, kusitorvi, tervankusi
olla kusella
- olla virtsaamassa
olla kusessa
- olla ongelmissa, pulassa, hädässä
olla kuin kusi sukassa
- olla hyvin hiljaa ja huomaamattomasti, varoa ärsyttämästä
- olla jännittynyt sen suhteen, mitä tulee tapahtumaan/miten asia etenee
kusi Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkeli 612 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
kusi
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kusta
kusi
- monikon maskuliinimuoto sanasta kus
- (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin ja vokatiivin määräinen maskuliinimuoto sanasta kus
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin määräinen eloton maskuliinimuoto sanasta kus
kusi
- nominatiivin maskuliinin monikko sanasta kusy
- (taivutusmuoto) vokatiivin maskuliinin monikko sanasta kusy
kusi
kusi
- yksikön 3. persoonan preesens verbistä kusić
kusi (gen kuse, part kust)
- (fysiologia) virtsa
Analüüsil leiti kuses suhkrut.
Analyysissä löydettiin virtsasta sokeria. - pissa; kusi
Näytä/piilota taivutustaulukko
| yksikkö | monikko | |
|---|---|---|
| nominatiivi | kusi | kused |
| genetiivi | kuse | kusede |
| partitiivi | kust | kusesid |
| illatiivi | kusesse | kusedesse |
| inessiivi | kuses | kusedes |
| elatiivi | kusest | kusedest |
| allatiivi | kusele | kusedele |
| adessiivi | kusel | kusedel |
| ablatiivi | kuselt | kusedelt |
| translatiivi | kuseks | kusedeks |
| terminatiivi | kuseni | kusedeni |
| essiivi | kusena | kusedena |
| abessiivi | kuseta | kusedeta |
| komitatiivi | kusega | kusedega |