kutina – Wikisanakirja (original) (raw)
Kutina
kutina (12)
- aistimus, joka aiheuttaa tunteen ihon raapimisen tarpeesta, tunne ihon raapimisen tarpeesta
- (arkikieltä) aavistus jostain
- IPA: /ˈkut̪inɑ/
- tavutus: ku‧ti‧na
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kutina | kutinat |
| genetiivi | kutinan | kutinoidenkutinoitten(kutinain) |
| partitiivi | kutinaa | kutinoita |
| akkusatiivi | kutina; kutinan | kutinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kutinassa | kutinoissa |
| elatiivi | kutinasta | kutinoista |
| illatiivi | kutinaan | kutinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kutinalla | kutinoilla |
| ablatiivi | kutinalta | kutinoilta |
| allatiivi | kutinalle | kutinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kutinana | kutinoina |
| translatiivi | kutinaksi | kutinoiksi |
| abessiivi | kutinatta | kutinoitta |
| instruktiivi | – | kutinoin |
| komitatiivi | – | kutinoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kutina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
olla sellainen kutina (että ...)
- olla aavistus jostakin
Minulla on sellainen kutina, että ensi vuosi tulee olemaan hyvän kasvun aikaa.
- olla aavistus jostakin
kutina Kielitoimiston sanakirjassa
kutina Suomen murteiden sanakirjassa
kutina Tieteen termipankissa
kutina
- yksikön essiivimuoto sanasta kuti
kutina f.