kutsua – Wikisanakirja (original) (raw)

kutsua

1. yksikön partitiivimuoto sanasta kutsu

kutsua (52) (taivutus[luo])

1. nimittää, antaa asialle tai henkilölle nimi; sanoa joksikin
   Kutsumme kissaamme Vilmaksi.
   Kutsumme Teemua lempinimellä Teme.
2. kiinnittää toisen huomio itseensä mainitsemalla tämä nimeltä
   Kutsuin häntä monta kertaa, mutta hän ei tuntunut kuulevan.
3. pyytää, kehottaa tai velvoittaa saapumaan johonkin tilaisuuteen, esimerkiksi juhliin, tai tulemaan kylään
   Minut kutsuttiin juhannushäihin.
   Jos syytetty kutsutaan oikeuteen henkilökohtaisesti kuultavaksi, oikeuteen on mentävä.
4. pyytää luokseen, käskeä käymään
   Mummo kutsui käymään ensi sunnuntaina.

• IPA: /ˈkut̪suɑˣ/
• tavutus: kut‧su‧a

4. kutsua luokseen

• substantiivit: kutsu, kutsuja, kutsumus, kutsunta
• verbit: kutsuttaa

kutsumanimi

• kutsua Kielitoimiston sanakirjassa
• kutsua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa