kuulla – Wikisanakirja (original) (raw)

kuulla

1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta kuu

kuulla (67) (taivutus[luo])

1. (fysiologia) aistia ääntä korvillaan
   En kuullut herätyskelloa aamulla.
   Kuuletko vielä heinäsirkkojen sirityksen?
2. (imperatiivissa) huomiota kiinnittävä ja sanottavaa painottava ilmaus
   Kuule, Pekka!
   Tämä ei ole, kuulkaa, leikin asia!
   Kuulepas nyt, hyvä ystävä...
3. saada tietoonsa (kuuloaistin avulla)
   Oletko kuullut, mitä naapurille kävi?
   Kuulin, että hän kaatui moottoripyörällä.
   Tästä vielä kuullaan!
4. (oikeustiede) hankkia jonkun mielipide tai kanta käsiteltävään asiaan
   Lääkäriä kuullaan todistajana doping-oikeudenkäynnissä.
   Saako velan ehtoja muuttaa takaajaa kuulematta?
5. (kuvaannollisesti) kuunnella: suhtautua vakavasti kuulemaansa ja varsinkin myös toimia sen mukaisesti

• IPA: /ˈkuːlːɑˣ/
• tavutus: kuul‧la

1. aistia ääntä korvillaan

• kuullos,

• kuunnella, kuulua,

• kuulu, kuuluisa

• adjektiivit: kuultava, kuuluisa, kuuliainen

• adverbit: kuulemma

• substantiivit: kuulema, kuulija, kuulo, kuulu

• verbit: kuulua, kuuluttaa, kuulustaa, kuulustella

• sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto

• kuulla Kielitoimiston sanakirjassa

• Artikkelit 13, 566, 3669 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa