kuve – Wikisanakirja (original) (raw)

kuve (48-E)

  1. lonkan ja kylkiluiden välinen vartalon osa
    Kupeita kolottaa kuntoilun seurauksena.
    Paarmat pureskelevat hiehon kupeita kaikessa rauhassa.
    Porsas tykkää kun sen kupeita kyhnyttää.
  2. teuraseläimen kupeesta leikattu luuton liha, luuton sivu, kuveliha
    Pataruokiin ja keittoihin kuve sopii erinomaisesti.
  3. sivu, kylki, vieri
    uunin kuve
    Vuoren kupeessa kylä oli saanut olla rauhassa vuosikymmeniä.
    Myydään omakotitalo keskustan kupeesta.
    Sapsojärvi välkehtii Vuokatin kupeessa.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuve kupeet
genetiivi kupeen kupeidenkupeitten
partitiivi kuvetta kupeita
akkusatiivi kuve; kupeen kupeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kupeessa kupeissa
elatiivi kupeesta kupeista
illatiivi kupeeseen kupeisiinkupeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kupeella kupeilla
ablatiivi kupeelta kupeilta
allatiivi kupeelle kupeille
muut sijamuodot
essiivi kupeena kupeina
translatiivi kupeeksi kupeiksi
abessiivi kupeetta kupeitta
instruktiivi – kupein
komitatiivi – kupeine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kupee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo kuvet-