lahota – Wikisanakirja (original) (raw)

lahota (74) (taivutus[luo])

1. (eloperäisistä aineista, tav. puusta) muuttua bakteerien ja sienten vaikutuksesta hapellisessa ympäristössä (vertaa sanaan mädäntyä) hauraaksi ja pehmeäksi
   Luonnontilaisissa metsissä puut saattavat lahota pystyyn.
2. (slangia) hajota, revetä, kuolla nauruun
   Mä lahoan!

• IPA: /ˈlɑhot̪ɑˣ/
• tavutus: la‧ho‧ta

sanan laho vartalosta laho- ja suffiksista -ta[1]

1. muuttua bakteerien ja sienten vaikutuksesta hapellisessa ympäristössä hauraaksi ja pehmeäksi

• lahopuu

• maannousema

• mädäntyä

• maatua

• verbit: lahottaa

lahoamistila

• lahota Kielitoimiston sanakirjassa

1. ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.