laidun – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

Laidun

laidun (33-F)

  1. alue, jolla kasveja ravinnokseen käyttävät kotieläimet laiduntavat
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laidun laitumet
genetiivi laitumen laitumienlaidunten
partitiivi laidunta laitumia
akkusatiivi laidun; laitumen laitumet
sisäpaikallissijat
inessiivi laitumessa laitumissa
elatiivi laitumesta laitumista
illatiivi laitumeen laitumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi laitumella laitumilla
ablatiivi laitumelta laitumilta
allatiivi laitumelle laitumille
muut sijamuodot
essiivi laitumena(laidunna) laitumina
translatiivi laitumeksi laitumiksi
abessiivi laitumetta laitumitta
instruktiivi laitumin
komitatiivi laitumine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo laitume-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti- vartalo laidun-

vanha germaaninen laina[1]

1. alue, jolla karja laiduntaa

azeri: otlaq englanti: pasture espanja: prado m., pasto hollanti: weiland n., weide italia: pastura f., pascolo m. japani: 牧草地 [bokusōchi] portugali: pasto m. puola: pastwisko n. ranska: pâture, pâturage m. ruotsi: bete, betesmark saksa: Weide f. turkki: otlak, mera unkari: legelő uzbekki: yaylov venäjä: пастбище, выгон viro: karjamaa

karjanlaidun,kesälaidun,laidunhalvaus,laidunkausi,laidunkouristus,laidunkuume,laidunmaa,laidunnurmi,laidunrehu,laidunruoho,laidunruokinta,laidunturpiaali,lammaslaidun,luonnonlaidun,mehiläislaidun,peltolaidun,riistalaidun,viljelyslaidun

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.