lakka – Wikisanakirja (original) (raw)
Lakka (Rubus chamaemorus)
- suolla kasvava vadelman sukuinen kasvi (Rubus chamaemorus) ja erityisesti sen hedelmä
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | lakka | lakat | |
| genetiivi | lakan | lakkojen(lakkain) | |
| partitiivi | lakkaa | lakkoja | |
| akkusatiivi | lakka; lakan | lakat | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | lakassa | lakoissa | |
| elatiivi | lakasta | lakoista | |
| illatiivi | lakkaan | lakkoihin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | lakalla | lakoilla | |
| ablatiivi | lakalta | lakoilta | |
| allatiivi | lakalle | lakoille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | lakkana | lakkoina | |
| translatiivi | lakaksi | lakoiksi | |
| abessiivi | lakatta | lakoitta | |
| instruktiivi | – | lakoin | |
| komitatiivi | – | lakkoine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | - | ||
| heikko vartalo | laka- | ||
| vahva vartalo | lakka- | konsonantti- vartalo | - |
- muurain, suomuurain
- hilla
- (Etelä-Pohjanmaalla) valokki
- (Lesti- ja Kalajokilaaksossa) lintti
- kovapintaisten esineiden suojaamiseen ja kaunistukseen, pintakäsittelyyn käytettävä aine, joka levitetään sivelemällä tai ruiskuttamalla
- (taidemaalaus) lakkapigmentti
kraplakka, krappilakka - sinetteihin käytettävä kuumennettaessa sulava aine
- kosmeettinen kynsien pinnoittamiseen käytettävä siveltävä aine, kynsilakka
- hiusten muotoiluun käytettävä aine, hiuslakka
- (slangia) gammabutyrolaktoni, GBL
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | lakka | lakat | |
| genetiivi | lakan | lakkojen(lakkain) | |
| partitiivi | lakkaa | lakkoja | |
| akkusatiivi | lakka; lakan | lakat | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | lakassa | lakoissa | |
| elatiivi | lakasta | lakoista | |
| illatiivi | lakkaan | lakkoihin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | lakalla | lakoilla | |
| ablatiivi | lakalta | lakoilta | |
| allatiivi | lakalle | lakoille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | lakkana | lakkoina | |
| translatiivi | lakaksi | lakoiksi | |
| abessiivi | lakatta | lakoitta | |
| instruktiivi | – | lakoin | |
| komitatiivi | – | lakkoine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | - | ||
| heikko vartalo | laka- | ||
| vahva vartalo | lakka- | konsonantti- vartalo | - |
1. pinnoite
| azeri: cila englanti: varnish, lacquer espanja: laca, barniz m. italia: lacca ranska: vernis m., laque f. romania: lac n. | ruotsi: lack saksa: Lack m. turkki: cila uzbekki: lok venäjä: лак |
|---|
bitumilakka,hartsilakka,hiuslakka,japaninlakka,kirjelakka,kopaalilakka,korjauslakka,krappilakka,kultalakka,kynsilakka,lakkabensiini,lakkakerros,lakkamaali,lakkanailon,lakkapinta,lakkapuu,lakkasinetti,lakkatyö,metallilakka,oksalakka,polttolakka,pronssilakka,reaktiolakka,selluloosalakka,sinettilakka,spriilakka,suojalakka,venelakka,öljylakka
- kyyhkyslakka
- (murteellinen) (riihen t. muun ulkorakennuksen seinustan) katos
- (murteellinen) luonnon muodostama katosmainen kieleke
- (murteellinen) laavu
- (murteellinen) välikatto; uunin tulipesän katto; laki; aukile
- (murteellinen) männyn tuuhea latvus; aallon vaahtopää
- (murteellinen) matala ullakko etenkin säilytystilana, parsi
- IPA: /ˈlɑkːɑ/
- tavutus: lak‧ka
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | lakka | lakat | |
| genetiivi | lakan | lakkojen(lakkain) | |
| partitiivi | lakkaa | lakkoja | |
| akkusatiivi | lakka; lakan | lakat | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | lakassa | lakoissa | |
| elatiivi | lakasta | lakoista | |
| illatiivi | lakkaan | lakkoihin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | lakalla | lakoilla | |
| ablatiivi | lakalta | lakoilta | |
| allatiivi | lakalle | lakoille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | lakkana | lakkoina | |
| translatiivi | lakaksi | lakoiksi | |
| abessiivi | lakatta | lakoitta | |
| instruktiivi | – | lakoin | |
| komitatiivi | – | lakkoine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | - | ||
| heikko vartalo | laka- | ||
| vahva vartalo | lakka- | konsonantti- vartalo | - |
vanha germaaninen laina itämerensuomalaisissa kielissä, kantagermaanin *flakan- [1] → muinaisislannin ja muinaisruotsin flaki ("suojakatos vihollisen ammuksia vastaan")
myös sana laki (tilan katto, mäen t. tunturin huippu yms.) samaa kantaa (→ lakki)
lakkapää, lakkapäinen, lakkapetäjä, lakkalatva, hautalakka, päälakka
lakka Kielitoimiston sanakirjassa
lakka Tieteen termipankissa
Artikkelit 309, 884 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.