lanta – Wikisanakirja (original) (raw)
- kasvisravintoa syövän kotieläimen uloste
Lenkkeilypolku on taas aivan hevosenlannassa.
- IPA: /ˈlɑnt̪ɑ/, [ˈlɑ̝n̪t̪ɑ̝]
- tavutus: lan‧ta
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lanta | lannat |
| genetiivi | lannan | lantojen(lantain) |
| partitiivi | lantaa | lantoja |
| akkusatiivi | lanta; lannan | lannat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lannassa | lannoissa |
| elatiivi | lannasta | lannoista |
| illatiivi | lantaan | lantoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lannalla | lannoilla |
| ablatiivi | lannalta | lannoilta |
| allatiivi | lannalle | lannoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lantana | lantoina |
| translatiivi | lannaksi | lannoiksi |
| abessiivi | lannatta | lannoitta |
| instruktiivi | – | lannoin |
| komitatiivi | – | lantoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lanna- | |
| vahva vartalo | lanta- | |
| konsonantti- vartalo | - |
vanha germaaninen laina[1]
adjektiivit: lantainen
substantiivit: lannos, lantalainen
verbit: lannoittaa
apulanta,hevosenlanta,kananlanta,karjanlanta,lannanajo,lannanlevitin,lannansyöjä,lantahuone,lantakasa,lantakouru,lantamulta,lantapatteri,lantatadikko,lantatalikko,lantatunkio,lantavarasto,lantavesi,lehmänlanta,lietelanta,luonnonlanta,makkilanta
lanta
- (murteellinen) alamaa
saamen kielestä < skandinaavinen laina, vrt. ruotsin land[2]
substantiivit: lantalainen
Artikkelit 53, 917 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. {{{s}}}. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2. 380