laulaa – Wikisanakirja (original) (raw)

laulaa (56) (taivutus)

1. tuottaa ääntä yhtenäisen uloshengitysvirtauksen kulkiessa äänihuulten välistä siten että noudatetaan säveltaajuuksia ja säilytetään sävelten kesto sekä tyypillisesti lausutaan laulunsanat suu avoinna edellä mainitulla tavalla vokaaleja pidentäen
   Hän laulaa kauniisti.
2. lintujen ja valaiden ääntelystä
3. (slangia) antaa ilmi, kieliä

• IPA: /ˈlɑu̯lɑːˣ/
• tavutus: lau‧laa

Sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä. Laulamisen lisäksi se voi merkitä laulamalla suoritettuja tekoja, esimerkiksi vihkimistä tai loitsimista.[1]

• räpätä

• chantata

• hyräillä

• viheltää

• huutaa

• kirkua

• laulahdella

• laulahtaa

• laulaminen

• laulanta

• substantiivit: laulaja, laulu

• verbit: frekventatiivinen laulella, lauleskella; faktitiivinen laulattaa

• kenen leipää syöt, sen lauluja laulat ihminen tottelee sitä ihmistä tai instituutiota, josta hänen elantonsa on riippuvainen

• laulaa Kielitoimiston sanakirjassa

1. ↑ Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)