lauseke – Wikisanakirja (original) (raw)
- (kielitiede) pääsanan ja sen laajennuksien muodostama yhtäjaksoinen kokonaisuus
- (matematiikka) hyvin muodostettu ja laillinen yhdistelmä matemaattisia symboleja
- (tietotekniikka) ohjelmoinnissa arvojen ja funktioiden yhdistelmä, joka evaluoituu tietyksi luku- tai totuusarvoksi tai määrittää jonkin joukon
- (musiikki) periodi
Parillinen lauseke muodostuu kahdesta toisiaan vastaavasta säeryhmästä.
- IPA: /ˈlɑu̯sekeˣ/
- tavutus: lau‧se‧ke
| Taivutus | |||
|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| kieliopilliset sijamuodot | |||
| nominatiivi | lauseke | lausekkeet | |
| genetiivi | lausekkeen | lausekkeidenlausekkeitten | |
| partitiivi | lauseketta | lausekkeita | |
| akkusatiivi | lauseke; lausekkeen | lausekkeet | |
| sisäpaikallissijat | |||
| inessiivi | lausekkeessa | lausekkeissa | |
| elatiivi | lausekkeesta | lausekkeista | |
| illatiivi | lausekkeeseen | lausekkeisiinlausekkeihin | |
| ulkopaikallissijat | |||
| adessiivi | lausekkeella | lausekkeilla | |
| ablatiivi | lausekkeelta | lausekkeilta | |
| allatiivi | lausekkeelle | lausekkeille | |
| muut sijamuodot | |||
| essiivi | lausekkeena | lausekkeina | |
| translatiivi | lausekkeeksi | lausekkeiksi | |
| abessiivi | lausekkeetta | lausekkeitta | |
| instruktiivi | – | lausekkein | |
| komitatiivi | – | lausekkeine-+ omistusliite | |
| vartalot | |||
| vokaalivartalo | lausekkee- | ||
| heikko vartalo | - | ||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo | lauseket- |
lause, matemaattinen lauseke, säännöllinen lauseke, teoreema
adjektiivilauseke,juurilauseke,murtolauseke,musiikkilauseke,r-lauseke,s-lauseke,sulkulauseke,suosituimmuuslauseke,turvallisuustoimenpidelauseke,varoituslausekke,yhdistelmälauseke