lieju – Wikisanakirja (original) (raw)
Liejua [1]
Liejua [2]
lieju (1)
- muta
- (geologia) pehmeä, hienojakoinen ja vetinen maalaji, joka syntyy vesistöjen pohjalle kerääntyvästä orgaanisesta aineksesta
- IPA: /ˈlie̯ju/
- tavutus: lie‧ju
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lieju | liejut |
| genetiivi | liejun | liejujen |
| partitiivi | liejua | liejuja |
| akkusatiivi | lieju; liejun | liejut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liejussa | liejuissa |
| elatiivi | liejusta | liejuista |
| illatiivi | liejuun | liejuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liejulla | liejuilla |
| ablatiivi | liejulta | liejuilta |
| allatiivi | liejulle | liejuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liejuna | liejuina |
| translatiivi | liejuksi | liejuiksi |
| abessiivi | liejutta | liejuitta |
| instruktiivi | – | liejuin |
| komitatiivi | – | liejuine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lieju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
2. pehmeä, hienojakoinen ja vetinen maalaji
| englanti: gyttja | ruotsi: gyttja yl. |
|---|
Alapuolella olevat käännökset on merkitty tarkistettaviksi. Käännöksien sijoittamisessa tai niiden aitoudessa on ongelmia. Jos käännös on oikea, sijoita se yllä olevista taulukoista oikeaan.
liejukana,liejukerrostuma,liejupohja,liejusavi,liejutokko,pohjalieju,savilieju