liksa – Wikisanakirja (original) (raw)
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]
liksa (9)
- (slangia) palkka
Duunarit vaativat lisää liksaa.
Ääntäminen
[muokkaa]
- IPA: /ˈliksɑ/
- tavutus: lik‧sa
Taivutus
[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liksa | liksat |
| genetiivi | liksan | liksojen(liksain) |
| partitiivi | liksaa | liksoja |
| akkusatiivi | liksa; liksan | liksat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liksassa | liksoissa |
| elatiivi | liksasta | liksoista |
| illatiivi | liksaan | liksoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liksalla | liksoilla |
| ablatiivi | liksalta | liksoilta |
| allatiivi | liksalle | liksoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liksana | liksoina |
| translatiivi | liksaksi | liksoiksi |
| abessiivi | liksatta | liksoitta |
| instruktiivi | – | liksoin |
| komitatiivi | – | liksoine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liksa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - |
Etymologia
[muokkaa]
Typistetty johdos ruotsin sanasta likvid ("maksu, käteinen").[1]
Aiheesta muualla
[muokkaa]
- liksa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]
- ↑ Forsberg, Ulla-Maija: Stadin slangin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-102-5.