linnake – Wikisanakirja (original) (raw)
Linnake
- (sodankäynti, historia) suojavarustuksena käytettävä linnoitettu rakennus tai rakennelma
- (kuvaannollisesti) jonkin mielipiteen, näkemyksen, aatteen tai vastaavan tukikohta tai keskuspaikka
- Suomen merivoimien rannikkojoukkojen sotilasyksikkö
- IPA: /ˈlinːɑkeˣ/
- tavutus: lin‧na‧ke
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | linnake | linnakkeet |
| genetiivi | linnakkeen | linnakkeidenlinnakkeitten |
| partitiivi | linnaketta | linnakkeita |
| akkusatiivi | linnake; linnakkeen | linnakkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | linnakkeessa | linnakkeissa |
| elatiivi | linnakkeesta | linnakkeista |
| illatiivi | linnakkeeseen | linnakkeisiinlinnakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | linnakkeella | linnakkeilla |
| ablatiivi | linnakkeelta | linnakkeilta |
| allatiivi | linnakkeelle | linnakkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | linnakkeena | linnakkeina |
| translatiivi | linnakkeeksi | linnakkeiksi |
| abessiivi | linnakkeetta | linnakkeitta |
| instruktiivi | – | linnakkein |
| komitatiivi | – | linnakkeine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | linnakkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | linnaket- |
1. suojavarustuksena käytettävä linnoitettu rakennus tai rakennelma
| englanti: fort |
|---|
2. jonkin mielipiteen, näkemyksen, aatteen tai vastaavan tukikohta tai keskuspaikka
| englanti: stronghold |
|---|
linnake Kielitoimiston sanakirjassa
linnake Tieteen termipankissa
linnake Suomen etymologisessa sanakirjassa
linnake (gen linnakese, part linnakest)
- (deminutiivi) (pieni) kaupunki, pikkukaupunki
kena linnake
nätti pikku kaupunki