lohko – Wikisanakirja (original) (raw)

Omenan lohkoja [1]

Urheilukilpailun lohkoja [3]

lohko (1)

1. jostain lohjennut tai lohkaistu, leikattu tai muuten irrotettu pala
   appelsiinin lohko, omenan lohkoja
2. rajoiltaan määritelty maa-alue, maatilan osa
3. (urheilu) samassa sarjassa keskenään samassa ryhmässä pelaavat urheilujoukkueet, jotka eivät pelaa saman sarjan toisten ryhmien joukkueiden kanssa
   B-lohkossa pelaavat Nigeria, Norsunluurannikko, Mali ja Benin.
4. (sodankäynti) alue joka on määrätty tietyn yksikön vastuulle
   Turun lohkon ainoa varsinainen taistelu talvisodassa oli Utön taistelu.
   Divisioonan vastuualue oli jaettu kolmeen lohkoon, joista Muolaanjärven ja Kirkkojärven välistä Kyyrölän lohkoa puolusti Jalkaväkirykmentti 31.
5. (anatomia) elimen rakenteellinen osa
   Ihmisen aivoissa on neljä lohkoa.
   Oikeassa keuhkossa on kolme ja vasemmassa kaksi lohkoa.
   kraniaalinen lohko, kaudaalinen lohko
6. (tekniikka) sylinterilohko
7. (tietotekniikka) tietty määrä dataa, joka voidaan tyypillisesti lukea ja kirjoittaa massamuistille yhdellä operaatiolla
   Tietoa siirretään levyltä ja levylle aina kokonaisina lohkoina.
   Suuresta lohkokoosta on hyötyä, kun dataa luetaan peräkkäisistä osoitteista.
8. (tietotekniikka) sarja lauseita yhdistettynä yhdeksi lauseeksi, koodilohko
   Paikalliset muuttujat näkyvät vain siinä lohkossa, missä ne ovat määritelty.
   C:ssä muuttujat esitellään aina lohkon alussa toisin kuin C++:ssa.

• IPA: /ˈlohko/
• tavutus: loh‧ko

1. lohkaistu tai muuten irrotettu pala

3. urheilusarjassa

7. datalohko

8. koodilohko

• pala

• osio

• lohkoa

• adjektiivit: lohkoinen, lohkottu

• verbit: lohkoontua, lohkoutua

aivolohko,frontaalilohko,lohkohedelmä,lohkokaavio,lohkoliikunto,lohkolämmitin,lohkopinta,lohkotiili,lohkotila,lohkovuoristo,moottorilohko,ohimolohko,omenalohko,omenanlohko,otsalohko,parietaalilohko,perunalohko,päälaenlohko,päälakilohko,sylinterilohko

• lohko Kielitoimiston sanakirjassa
• lohko Suomen murteiden sanakirjassa
• lohko Tieteen termipankissa
• lohko Suomen etymologisessa sanakirjassa

lohko

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä lohkoa
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä lohkoa
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä lohkoa