loukata – Wikisanakirja (original) (raw)

loukata (73-A) (taivutus[luo])

1. loukata + akk.: satuttaa itsensä (fyysisesti)
   Pekka loukkasi lenkkeillessään polvensa.
2. loukata + part.: satuttaa jotakuta toista (henkisesti)
   Eevan sanat loukkasivat minua verisesti.
   Egyptin presidentti Abdel-Fattah al-Sisi sanoi keskiviikkona, että ilmaisunvapaudelle pitää tulla loppu, jos se loukkaa 1,5 miljardia ihmistä. (ts.fi)
3. loukata + part.: herjata
4. loukata + part.: loukata jonkun oikeuksia johonkin
   Venäläinen kone loukkasi Suomen ilmatilaa.
   Mainoskatkot voivat loukata elokuvan eheyttä ja sitä kautta tekijän moraalisia oikeuksia.
5. kulkea maiden rajan yli ilman lupaa

• IPA: /ˈlou̯kɑt̪ɑˣ/
• tavutus: lou‧ka‧ta

Samasta ääntä jäljittelevästä vartalosta, josta on johdettu myös loukku. Konkreettisessa merkityksessä sana on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen. ’Mielipahan aiheuttamisen’ merkityksessä se on esiintynyt 1700-luvulta lähtien. Läheisiä sanoja lähisukukielissä: inkeroisen loukata, karjalan loukahtoa ja loukahuttaa.[1]

2. satuttaa henkisesti

5. ~ rajaa

loukkaaminen,loukkaus

• substantiivit: loukkaaminen, loukkaus

• verbit: loukkaantua

• loukata Kielitoimiston sanakirjassa

loukata

1. vahingoittaa puristamalla tai litistämällä[1]

2. 1 2 Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.