lunastaa – Wikisanakirja (original) (raw)

lunastaa (53) (taivutus[luo])

1. ottaa haltuunsa
   Mikäli voittoa ei lunasteta määräaikaan mennessä, siirtyy lottovoitto kokonaisuudessaan voittorahastoon.
   Varatut liput voi lunastaa lipunmyynnistä.

• IPA: /ˈlunɑst̪ɑːˣ/
• tavutus: lu‧nas‧taa

johdos sanasta lunnas, jossa on tapahtunut epäsäännöllinen äänteenmuutos[1]

1. ottaa haltuunsa

• substantiivit: lunastaja, lunastaminen, lunastus

• pakkolunastaa

• lunastaa Kielitoimiston sanakirjassa

• Artikkeli 4838 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

1. ↑ Brown, Anneli & Lepäsmaa, Anna-Liisa & Silfverberg, Leena: Miten sanoja johdetaan. Suomen kielen johto-oppia, s. 25. 2. korjattu painos (1. painos 1996). Helsinki: Finn Lectura, 2008. ISBN 978-951-792-346-0.