luvata – Wikisanakirja (original) (raw)

luvata (73-E) (taivutus[luo])

1. vakuuttaa, että jokin tulee tapahtumaan, antaa vakuutus, lupaus jostakin, joka tulee tapahtumaan
   Lupaatko varmasti tulla?
   Hän ei siivonnut huonettaan, vaikka lupasi.
   En voi vielä tässä vaiheessa luvata mitään.
2. antaa aihetta odottaa jotakin
   Sääennuste lupaa sadetta.
   Kuulostaa lupaavalta.

• IPA: /ˈluʋɑt̪ɑˣ/
• tavutus: lu‧va‧ta

sanan lupa vartalosta luva- ja suffiksista -ta[1]

1. vakuuttaa, että jokin tulee tapahtumaan, antaa vakuutus, lupaus jostakin, joka tulee tapahtumaan

• substantiivit: lupaaminen, lupaus

• verbit: lupailla, lupautua

• luvata kuu taivaalta

• luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

• luvata Kielitoimiston sanakirjassa

• Artikkelit 497, 498, 503 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

1. ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.