maaseutu – Wikisanakirja (original) (raw)
Maaseutu
Maaseutu
Maaseutukaupunki
maaseutu
- harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella
Pekka asuu nykyään maaseudulla pienessä kylässä.
Maaseudun autioituminen on lähes pysähtynyt.
- IPA: /ˈmɑːˌseu̯t̪u/
- tavutus: maa‧seu‧tu
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maaseutu | maaseudut |
| genetiivi | maaseudun | maaseutujen |
| partitiivi | maaseutua | maaseutuja |
| akkusatiivi | maaseutu; maaseudun | maaseudut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maaseudussa | maaseuduissa |
| elatiivi | maaseudusta | maaseuduista |
| illatiivi | maaseutuun | maaseutuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maaseudulla | maaseuduilla |
| ablatiivi | maaseudulta | maaseuduilta |
| allatiivi | maaseudulle | maaseuduille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maaseutuna | maaseutuina |
| translatiivi | maaseuduksi | maaseuduiksi |
| abessiivi | maaseudutta | maaseuduitta |
| instruktiivi | – | maaseuduin |
| komitatiivi | – | maaseutuine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | maaseudu- | |
| vahva vartalo | maaseutu- | |
| konsonantti- vartalo | - |
yhdyssana sanoista maa ja seutu
Sana on oppitekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä suomen kirjakielessä on Daniel Europaeuksen 1853 ilmestyneessä teoksessa Svenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja.[1]
maaseutuasutus,maaseutukaupunki,maaseutukeskus,maaseutukiertue,maaseutukunta,maaseutuväestö
- maaseutu Kielitoimiston sanakirjassa
- maaseutu Tieteen termipankissa
- Artikkelit 106, 831 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 662. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.