masennus – Wikisanakirja (original) (raw)
masennus (39)
- (psykologia, psykiatria) sairaus, jossa ihmisen mieliala on jatkuvasti alhainen
- (arkikieltä) alakulo
- IPA: /ˈmɑsenːus/
- tavutus: ma‧sen‧nus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | masennus | masennukset |
| genetiivi | masennuksen | masennustenmasennuksien |
| partitiivi | masennusta | masennuksia |
| akkusatiivi | masennus; masennuksen | masennukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | masennuksessa | masennuksissa |
| elatiivi | masennuksesta | masennuksista |
| illatiivi | masennukseen | masennuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | masennuksella | masennuksilla |
| ablatiivi | masennukselta | masennuksilta |
| allatiivi | masennukselle | masennuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | masennuksena | masennuksina |
| translatiivi | masennukseksi | masennuksiksi |
| abessiivi | masennuksetta | masennuksitta |
| instruktiivi | – | masennuksin |
| komitatiivi | – | masennuksine-+ omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | masennukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | masennus- |
verbi masentaa (heikko vokaalivartalo masenna-) + johdin -us tai verbi masentua (vartalo masennu-) + johdin -s
1. sairaus, jossa ihmisen mieliala on jatkuvasti alhainen
kaamosmasennus,masennuskausi,masennuslääke,masennuspotilas,masennustila,vuodenaikamasennus