matkailu – Wikisanakirja (original) (raw)

Wikipedia

matkailu (2)

  1. matkustaminen huvitarkoituksessa; matkusteleminen, turismi
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi matkailu matkailut
genetiivi matkailun matkailujenmatkailuidenmatkailuitten
partitiivi matkailua matkailuitamatkailuja
akkusatiivi matkailu; matkailun matkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi matkailussa matkailuissa
elatiivi matkailusta matkailuista
illatiivi matkailuun matkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi matkailulla matkailuilla
ablatiivi matkailulta matkailuilta
allatiivi matkailulle matkailuille
muut sijamuodot
essiivi matkailuna matkailuina
translatiivi matkailuksi matkailuiksi
abessiivi matkailutta matkailuitta
instruktiivi matkailuin
komitatiivi matkailuine-+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo matkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo - konsonantti- vartalo -

aikamatkailu,automatkailu,avaruusmatkailu,järvimatkailu,kalastusmatkailu,karavaanimatkailu,kotimaanmatkailu,laivamatkailu,leirintämatkailu,maatilamatkailu,matkailuala,matkailuauto,matkailuesite,matkailukausi,matkailukeskus,matkailukohde,matkailuliikenne,matkailumaa,matkailuneuvos,matkailutase,matkailuteollisuus,matkailuvaunu,matkailuyhdistys,seikkailumatkailu,talvimatkailu,teollisuusmatkailu,ulkomaanmatkailu