mato – Wikisanakirja (original) (raw)

Mato [1]

Mato [1]

mato (1-F)

1. johonkin eläinkunnan matomaiseen pääluokkaan kuuluva matelemalla liikkuva raajaton eläin
2. (anatomia) kokoon kääriytynyttä matoa muistuttava selkärankaisten pikkuaivojen keskiosa
3. (tietotekniikka) itsestään leviävä ohjelma, joka pyrkii leviämään verkon välityksellä
4. (kuvaannollisesti, arkikieltä) osaava henkilö, joka taitaa jonkin asian hyvin
   Hän on aika mato matikassa.
5. vanhahtava, muinaissuomalainen kaunisteluilmaus kyylle

• IPA: /ˈmɑt̪o/
• tavutus: ma‧to

4. osaava, taitava henkilö jossakin asiassa

• käärme

• suolinkainen

• toukka

• tuhatjalkainen

• troijalainen, virus

• madella, mataa, matelija

• adjektiivit: madonsyömä, matoinen, matomainen

• verbit: madottaa

• substantiivit: matomaisuus, matonen

aivomato,harvasukasmato,heisimato,hietamato,hihnamato,ihomato,iilimato,imumato,jauhomato,jouhimato,juurimato,kaalimato,kastemato,keuhkomato,kihomato,kiiltomato,kunttamato,laakamato,laiskamato,lapamato,lehtimato,loismato,madonhäätö,madonluku,madonreikä,maksamato,matoastia,matokomposti,matokompostori,matokuuri,matokäärme,matolääke,mato-onki,matosammakko,matosyötti,mittarimato,nauhamato,nivelmato,nuolimato,okakärsämato,onkimato,pikkuaivomato,rakkomato,ripsimato,sisälmysmato,sukkulamato,suolimato,syöttimato,vattumato,väkämato,värttinämato

• uutta matoa koukkuun

• mato Kielitoimiston sanakirjassa

• mato Suomen etymologisessa sanakirjassa

• mato Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

• Artikkeli 4077 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

mato

1. indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

mato

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä matar[luo]

mato

1. matto

• IPA: /ˈmato/

• tavutus: ma‧to

• musmato

mato

1. indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

mato

1. indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

mato

1. silmä

mato

1. matto

• tapiso

mato

1. rōmaji-transkriptio sanasta まと

mãto

1. yksikön 3. persoonan preesens verbistä matyti
2. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä matyti

• IPA: [ˈmaːtɔ]

mato

1. monikon 3. persoonan preesens verbistä masu

• matu

mato m. (monikko matos)

1. metsä
2. pensas, pensaikko
3. viidakko
4. aro

• (portugalinportugalia) /ˈma.tu/

• tavutus: ma‧to

• sanasta mata (’metsä’)

mato

1. indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

mato

1. (persoonapronomini) sinä

mato

1. hullu, raivoisa
2. epäaito, epänormaali