mesi – Wikisanakirja (original) (raw)

mesi (27)

1. eräiden siemenkasvien mesiäisten sokeripitoinen erite, myös hunajan raaka-aine ja esiaste

• IPA: /ˈmesi/
• tavutus: me‧si

kantauralin mete <- indoeurooppalaisen kantakielen *médhu-, sukulaissanoja muinaiskreikan μέθυ, ”viini”, sanskriitin मधु, ”hunaja”, muinaisenglannin medu, ”sima” (nykyenglannin mead), muinaiskirkkoslaavin мєдъ, ”hunaja”

• mehi, mehu

• hunaja

• (kasvitiede) mesiäinen, mesinysty, nektario

• substantiivit: medestäjä, mesikko, mesitti

mesiangervo,mesiheinä,mesijuoma,mesikannus,mesikaste,mesikasvi,mesikenno,mesikukka,mesikämmen,mesikätkö,mesileipä,mesimarja,mesimäyrä,mesirauhanen,mesisieni,mesivadelma

• mesi Kielitoimiston sanakirjassa
• mesi Tieteen termipankissa
• mesi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

mesi

1. (keitetty) riisi
2. ateria

japanin sanasta 飯 【めし】 (meshi)

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

mesi

1. monikkomuoto sanasta mese

mesi (gen mee, part mett, adit mette)

1. hunaja
   Lapsed sõid mett. – Lapset söivät hunajaa.
   Kärbes kukkus mette. – Kärpänen putosi hunajaan.

• ÕS 2018 tyyppi 15 käsi

Näytä/piilota taivutustaulukko

• mesilane

• mesila

• mesindus

• mesikas, mesine

• mesinik

• mesiselt

• mesi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

• mesi sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

mesi (gen. mii, part. mett)

1. hunaja