mina – Wikisanakirja (original) (raw)

mina (9)

  1. (slangia) minuutti
    ”Se on ihan pian täällä”, mä vastaan, ”viis minaa, sen bussi on myöhässä.” (Kaisa Maaria Hakala, "Helvetistä itään" (kirja v. 2017), s. 38)
  2. (historia) muinainen massa- ja rahayksikkö; kuudeskymmenesosa talentista

mina f. (monikko minas)

  1. miina
  2. kaivos
  3. lyijykynän lyijy
  4. (Argentiina, Chile) mimmi, misu

mina

  1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minar[luo]
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minar

mina f. (monikko mine[luo])

  1. miina

mina

  1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minare
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minare
yksikkö monikko
nominatiivi mȋna mȋne
genetiivi mȋnē mȋnā
datiivi-lokatiivi mȋni mȋnama
akkusatiivi mȋnu mȋne
vokatiivi mino mȋne
instrumentaali mȋnōm mȋnama

mȋna f.

  1. miina

mina f. (monikko minas)

  1. kaivos
  2. miina

mina

  1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minar
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minar

mina f.

  1. miina
  2. ilme

mina

  1. indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä miner

mina

  1. (possessiivinen) monikkomuoto sanasta min; minun ... -ni
    mina barn minun lapseni (kun puhutaan monesta lapsesta)

mina yl. (1) (yks. määr. minan[luo], mon. epämäär. minor[luo], mon. määr. minorna [luo])

  1. miina

mina (lyhyt muoto ma, gen minu ja mu, part mind, mon nom meie, me)

  1. (persoonapronomini) minä, yleensä lausepainollisena, monikossa me
    mina ja minu vend – minä ja minun veljeni
    Meid on kokku viis. – Meitä on yhteensä viisi.

Triinu on mu õde. – Triinu on siskoni.

Sijamuoto Yksikkö Monikko
Nominatiivi mina, ma meie, me
Genetiivi minu, mu meie, me
Partitiivi mind meid
Illatiivi minusse, musse meisse
Inessiivi minus, mus meis
Elatiivi minust, must meist
Allatiivi minule, mulle meile
Adessiivi minul, mul meil
Ablatiivi minult, mult meilt
Translatiivi minuks meieks, meiks
Terminatiivi minuni meieni
Essiivi minuna meiena
Abessiivi minuta meieta
Komitatiivi minuga, muga meiega

mina (gen mina, part mina)

  1. minä
  2. minuus
    Mees oli kaotanud oma mina. – Mies oli kadottanut minuutensa.

Näytä/piilota taivutustaulukko

yksikkö monikko
nominatiivi mina minad
genetiivi mina minade
partitiivi mina minasid
illatiivi minasse minadesse
inessiivi minas minades
elatiivi minast minadest
allatiivi minale minadele
adessiivi minal minadel
ablatiivi minalt minadelt
translatiivi minaks minadeks
terminatiivi minani minadeni
essiivi minana minadena
abessiivi minata minadeta
komitatiivi minaga minadega